Kompressorin toiminta voi olla hieman vaikea ymmärtää. Lyhyesti sanottuna se kaventaa dynamiikka-aluetta nostamalla hiljaisimpia kohtia ja vaimentamalla voimakkaimpia kohtia.
Kuvittele kappale, jossa laulaja lähes kuiskaa yhdessä kohdassa ja laulaa hieman myöhemmin erittäin voimakkaasti. Kompressori nostaa tällöin tasoa kuiskauksen aikana ja laskee sitä voimakkaan laulun aikana.
Kompressorin säätimien nimet voivat olla hieman hämmentäviä.
Tässä säätimien selitykset:
Input:
Input level vastaa
mikserin gain-säätöä. Tässä säädetään signaali niin, että kompressorilla on
sopiva signaali käsiteltäväkseen.
Threshold:
Tässä määritetään, kuinka voimakas signaalin on oltava, ennen kuin kompressori alkaa vaikuttaa siihen.
Ratio:
Säätää, kuinka paljon signaalia kompressoidaan suhteessa siihen, kuinka paljon signaali ylittää
threshold-säädöllä asetetun arvon.
Attack:
Säätää, kuinka nopeasti kompressori alkaa vaikuttaa, kun signaali ylittää threshold-arvon.
Decay:
Kutsutaan usein myös Releaseksi, ja sillä voidaan säätää, kuinka nopeasti kompressori lakkaa vaikuttamasta, kun
signaali laskee jälleen threshold-arvon alapuolelle.
Output:
Tunnetaan myös nimellä Make Up. Tässä säädetään lähtötaso.
Toiminto on helpoin havainnollistaa graafisesti. Alla olevaa kuvaa luetaan siten, että x-akselin tulosignaali
vastaa vaakasuoraa LED-rivistä koostuvaa VU-mittaria (katso esimerkiksi kuvan oikeaa puoliskoa
yllä) . Y-akseli on niin ikään VU-mittari, mutta pystysuorassa.
Kuten näkyy, lähtösignaali vastaa tulosignaalia, kunnes tulo ylittää threshold-säätimellä asetetun arvon.
Tämän jälkeen lähtösignaalia vaimennetaan ratio-säätimellä asetetussa suhteessa. Mitä suurempi ratio-arvo on, sitä enemmän vaimennusta tapahtuu. Punainen pystysuora viiva kuvaa ajateltua tulosignaalia. Siinä kohdassa, jossa signaalin arvo leikkaa käyrän, kuljetaan vaakasuunnassa Y-akselille, josta lähtösignaalin voi lukea. Sininen ja violetti viiva osoittavat, että lähtösignaalia vaimennetaan enemmän ratio-arvon kasvaessa.
Nyt voimakkaat signaalit on vaimennettu. Seuraavaksi hiljaisia kohtia pitää nostaa. Tämä tehdään output- tai make up -säädöllä. Make up nostaa koko käyrää, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Nyt signaali on kokonaisuutena voimakkaampi, mutta voimakkaimpien ja hiljaisimpien kohtien välinen ero on pienentynyt.
Punainen viiva näyttää lähtösignaalin Make Up -säädön jälkeen.
Kuvat esittävät kompressorin toimintaa niin sanotulla Hard Knee -asetuksella. Termi tarkoittaa, että käyrä taittuu jyrkästi. Jos sen sijaan kuvittelet viivan taittuvan pehmeänä kaarena, kyseessä on niin sanottu Soft Knee.
Seuraavaksi löydät taulukon, joka antaa yleispiirteiset perusasetukset.
Muista silti, että korvasi ratkaisevat.
Karkeasti ottaen ekvalisaattoreita on kahta tyyppiä: parametrisia ja graafisia. Parametrinen ekvalisaattori on esimerkiksi mikseripöydän sävynsäätimissä käytettävä ekvalisaattori. Se tarkoittaa enemmän tai vähemmän kehittynyttä basso-, keskiääni- ja diskanttisäätöä. Tässä se on esitetty yksinkertaisessa muodossa.
Graafinen ekvalisaattori koostuu useista säätimistä, joista jokainen hallitsee pientä osaa koko taajuusalueesta.
Keskitymme tässä graafiseen ekvalisaattoriin, jota pidetään usein virheellisesti ylimääräisenä sävynsäätimenä. PA-käytössä graafisella EQ:lla on kaksi tärkeää tehtävää.
Ensimmäinen tehtävä on vaimentaa kiertoa aiheuttavia taajuuksia. Etsi siis taajuus, joka kiertää – pienellä harjoittelulla sen oppii kuulemaan – ja vaimenna sitä hieman.
Näin kierron ulina poistuu ilman, että kokonaissointi muuttuu merkittävästi.
Toinen tehtävä on kompensoida tilan ominaisresonansseja. Tämä on hieman abstraktimpaa, mutta yksinkertaisesti selitettynä kaikilla tiloilla on erilaisia ominaisuuksia eri taajuuksilla. Olet luultavasti huomannut, että jotkin äänet kaikuvat enemmän kuin toiset ja että jotkin taajuusalueet ikään kuin katoavat. Graafisella EQ:lla voidaan tällöin vaimentaa hyvin hallitsevia taajuuksia ja tarvittaessa korostaa alueita, jotka häviävät.
Tässä kohtaa ääniteknikon hyvää kuuloa ja tuntumaa ääneen tarvitaan. Ääniteknikon on kuunneltava tilaa ja säädettävä EQ:ta niin, että käytössä on karkeasti sanottuna neutraali tila.
Käytännössä useimmat käyttävät sellaista musiikkikappaletta, jonka he tuntevat erittäin hyvin ja tietävät, miltä sen yksityiskohtien pitäisi kuulostaa. Kun musiikkia toistetaan PA-järjestelmän kautta, vaimennetaan ensin kaikkea, mitä on liikaa. Vasta sen jälkeen voidaan harkita, tarvitseeko joitakin alueita nostaa hieman.
