Zildjian ei valmistanut kultaa – mutta ehkä kullanarvoisen kaavan?
Vuonna 1618 Istanbulissa alkemisti Avedis Zildjian yritti valmistaa kultaa, mutta yksi hänen epäonnistuneista kokeistaan johti pronssiseokseen, jolla oli ennennäkemättömät soinnilliset ominaisuudet. Zildjian käyttää yhä tätä salaista seosta kaikissa symbaaleissaan, ja se on yksi syy siihen, miksi Zildjian on ollut symbaalien valmistuksen edelläkävijä jo vuosisatojen ajan.
Vuonna 1623 sulttaani antoi Avedikselle sukunimen "Zildjian", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "symbaalinvalmistajaa", ja Avedis lähti palatsista perustamaan ensimmäisen Zildjian-valimon.
Salainen kaava – edelleen tänäkin päivänä
Seos, jonka täydellistämiseen hän käytti vuosia, on käytössä edelleen ja on yhä tarkoin varjeltu perhesalaisuus. Seoksen poikkeuksellisen musiikillisen laadun ja soinnin ansiosta voidaan valmistaa lähes rajaton valikoima erinomaisesti soivia symbaaleja lähes jokaiseen käyttötarkoitukseen. Zildjianin symbaaleja onkin käytetty ottomaanien armeijassa, muun muassa janitsaarien käytössä, Armenian ja Kreikan kirkoissa, ja jopa sulttaanin haaremin vatsatanssijat käyttivät Zildjianin valmistamia sormisymbaaleja. Vuonna 1910 Zildjianin perhe joutui pakenemaan Turkista ja asettui lopulta Bostoniin, Yhdysvaltoihin.
Yhä yksi markkinoiden johtavista toimijoista
Zildjian valmistaa nykyään symbaaleja huolellisesti suunnitellulla prosessilla, johon kuuluvat erikoisvalmisteiset koneet, taitavat käsityöläiset ja Avedis Zildjianin pronssiseos. On syynsä siihen, että Zildjianin symbaalit kuuluvat musiikkihistorian eniten äänitettyihin symbaaleihin ja että Zildjian inspiroi rumpaleita edelleen uusilla soinneilla, joita voi hyödyntää lavalla, studiossa ja harjoitustilassa. Zildjianin symbaalit tarjoavat nykypäivän rumpaleille tasaisen korkeaa laatua.
