Rumpusetin rytminen voimanpesä
Tomeja, joista käytetään usein myös nimityksiä tam-tam-rummut ja tom-tom-rummut, pidetään olennaisena osana rumpusettiä. Ne ovat sylinterimäisiä rumpuja, joissa ei ole virvelimattoa, ja niiden ääni on syvä sekä soiva. Jokaisella tomilla on oma, yksilöllinen sointinsa, joka määräytyy koon ja rakenteen mukaan – siksi ne tarjoavat runsaasti erilaisia äänimahdollisuuksia. Pienemmät tomit tuottavat yleensä korkeampaa ja tiiviimpää sointia, kun taas suuremmat tomit soivat syvemmin ja täyteläisemmin.
Tomit tuovat musiikkiin eloa ja dynamiikkaa, ja ne ovat keskeisessä roolissa rytmikuvioita soitettaessa. Niillä tehdään usein näyttäviä fillejä ja kappaleiden siirtymiä, mikä tuo musiikkiin lisää ulottuvuutta. Rockista jazziin tomit ovat tärkeä osa monia musiikkityylejä: niillä voi sekä ylläpitää vakaata sykettä että lisätä rytmeihin monimutkaisuutta. Monipuolisuutensa ansiosta ne ovat korvaamaton osa rumpalin työkalupakkia, käytettiinpa niitä sitten pääosassa tai muiden rumpusetin osien täydentäjänä. DanGuitar.fi:stä löydät laajan valikoiman tomeja.
Erilaiset Tomit
Tomit eivät ole vain rytmin taustalla soivia rumpuja, vaan ne tuovat rumpujensoittoon oman, ainutlaatuisen lisänsä erilaisten sointiensa ansiosta. Toisin sanoen jokaisella tomilla on oma tehtävänsä rumpusetin rytmiikassa. Tässä yleiskatsaus suosituimpiin tomityyppeihin:
- Vakiotomit (räkkitomit) ovat tavallisimpia tomeja, joita löytyy perinteisestä rumpusetistä. Ne kiinnitetään yleensä bassorummun yläpuolella olevaan tankoon, ja niiden koko vaihtelee pienestä keskikokoiseen.
- Lattiatomit ovat räkkitomeja suurempia, ja ne asetetaan suoraan lattialle omien jalkojensa varaan. Ne tuottavat räkkitomeihin verrattuna syvemmän ja soivemman äänen.
- Rototomit ovat ainutlaatuisia tom-tom-rumpuja, jotka tunnetaan kirkkaasta soinnistaan. Kalvon kireyttä voi säätää nopeasti ja helposti rumpua kiertämällä, jolloin myös sävelkorkeus muuttuu. Toisin kuin muissa tomeissa, näissä rummuissa ei ole perinteistä puurunkkoa.
- Konserttitomit ovat yleisiä orkestereissa ja konserttikäytössä. Niiden pohja on avoin, mikä tuottaa vakiotomeihin verrattuna suoremman ja kohdistetumman äänen.
Tomien historia
Kuten monilla muillakin rumputyypeillä, tomeilla on kiehtova historia, joka ulottuu useille mantereille ja eri kulttuureihin. Alun perin tom-tom-rummut ovat peräisin Afrikasta ja Aasiasta, missä ne ovat kuuluneet musiikkiperinteisiin jo vuosisatojen ajan. Näillä alueilla tomit valmistettiin ontoksi koverretuista puunrungoista tai keramiikasta ja päällystettiin eläinnahalla resonoivan äänen aikaansaamiseksi. Varhaisia tomeja käytettiin erilaisissa seremoniallisissa ja yhteisöllisissä tilanteissa, ja niillä oli usein suuri rituaalinen merkitys. Ne tunnettiin syvistä, kantavista sävelistään, jotka vaihtelivat rummun koon ja rakenteen mukaan.
1900-luvulla tomista tuli kiinteä osa modernia rumpusettiä erityisesti jazzin ja rockmusiikin noustessa suosioon länsimaissa. Perinteisistä rummuista kehittyi nykyisenkaltaisia standardoituja, sylinterimäisiä rumpuja, joissa on puurunko ja synteettiset Rumpukalvot. Lattiattomin toi alun perin käyttöön 1930-luvulla modernin rumpusetin isäksi kutsuttu pioneeri Gene Krupa. Krupan kuoleman jälkeen Clifton James nosti lattiatomin hyvin näkyvään rooliin Bo Diddleyn tunnetun vuoden 1955 kappaleen "Bo Diddley" jungle-rytmissä. Yli 80 vuotta myöhemmin lattiatomilla on edelleen näkyvä rooli monenlaisissa musiikkityyleissä.
